Ensimmäinen kesä Fjärdenillä

Kesä meni nopeasti. En tiedä, miksi sekin tulee joka vuosi yllätyksenä, miten lyhyt yksi kesä oikeasti on. Vielä kesäkuussa kuvittelee, että sitten kun kesäloma alkaa, on rajattomasti aikaa puuhata omaa tahtia ja saada kaiken valmiiksi. Tämä harvoin toteutuu, varsinkaan tuo jälkimmäinen lause.

Koko ajan olen kyllä tehnyt, ja (melkein) kaikesta olen nauttinut. Välillä on tuntunut, että aloittaa vaan kaikenlaista, mutta ei saa mitään valmiiksi. Kun on uusi talo ja täysin laittamaton piha, niin tekemistä kyllä riittäisi. Kai sitä pitää vaan antaa itselleen anteeksi ja nauttia pienemmistäkin aikaansaannoksista. Monet asiat ovat myös sellaisia, joita ainakaan minä en osaa tehdä sillä tavalla, että ensiksi suunnittelen ja sitten teen. Minun pitää vähän fiilistellä, tehdä, prosessoida, katsoa eri näkökulmista… sitten teen jonkun vaiheen, ja taas mietin.

On se kyllä myös niin, vaikka en haluaisi sitä myöntää, että välillä tarvitsee apua. En nyt kyllä itseäni ihan avuttomaksi sanoisi. Olen kyllä vasaraa käyttänyt aikaisemminkin, ja jopa porakonetta joskus (jos se nyt on joku mittare), mutta ei se oma osaaminen – ja fyysinen voima – vaan aina riitä. Fyysinen voima tuskin lisääntyy, mutta osaaminen ehkä 🙂

Erittäin mukava seikka täällä Fjärdenillä on se, että täällä ei juuri ole hyttysiä. Ne, jotka minut tuntevat, tietävät että minulla on taustalla monivuotinen ja lähes tulokseton hyttys-sota. Hyttysansoja minulla oli neljä, ja olin mäntysuovan suurkuluttaja. Täällä näitä aseita ei ole tarvittu, ihanaa!

Talon maalaaminen

Kesän suurin projekti oli talon maalaaminen. Suurimmaksi osaksi se tehtiin perheen voimalla, mikä tietenkin oli edullisempi ratkaisu, mutta sen myötä maalaaminen myös venyi melkein koko kesän kestäväksi projektiksi. Ainoastaan talonpäätyjen korkeimpien alueiden (eli ”kolmioiden”) maalaamiseen turvauduin ammattilaiseen – omat työkalut eivät yltyneet siihen, ja korkean paikan kammokin on.

Kokonaislopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Vaaleahko sävy on kestävämpi kuin tumma, mikä on tärkeä varsinkin tällaisessa auringonpesässä minkä olen valinnut itselleni asumispaikaksi. Taloni harmaa sävy on nimeltään Haikara, ja valkoinen on Riekko. Sopivat nimet täällä lintujen paratiisissa 🙂

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Yksi lato pois…

Vanhan ladon purkaminen oli kesän toinen tavoite. Se on ollut toisaalta sellaista kivaa puuhaa, jota on voinut tehdä aina välillä kun siltä on tuntunut. Nyt ymmärrän miksi sorkkarauta on keksitty! Minulle uusi arvokas tuttavuus. Ladosta on enää muutama lattialankku jäljellä. Otan talteen ne, jotka ovat käyttökelpoisia, niitä ei ole monta. Vielä en tiedä mitä niillä teen, mutta aika näyttää.

Edelleen kävelen Söderfjärdenillä paljon. Nykyään, kun käännyn kotiinpäin, näen taloni jo kaukaa. Joka kerta havahdun siihen, miten ihmeellistä se on, että vielä vuosi sitten kun tulin tätä samaa reittiä, tuolla seisoi vanha lato. Silloin en vielä tiennyt, tuleeko talounelmani toteutumaan.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

… ja toinen lato tilalle

Kun pääsin yhdestä ladosta eroon, niin heti piti saada toinen tilalle 🙂

Minullahan ei ole vielä minkäänlaista ulkovarastoa. Ehkä jossakin vaiheessa tulee autotalli, ja silloin luultavasti myös erillinen varastotila. Syksy ja talvi lähestyy, ja tavaraa on, mikä pitää saada katon alle. Takkakin on tilattu, joten paikka pitää olla missä säilyttää polttopuut.

Aikaisemmin en ole halunnut latoa, koska olen ajatellut että ladon paikka on pelto, eikä piha.
No nythän minulla on pelto, oikeastaan asun pellolla. Lato alkoi tuntua oikein hyvältä idealta. Kartoitin tarjontaa, ja löytyi hieno ja sopivankokoinen, joka lisäksi oli toimitettavissa valmiiksi kasattuna. Hintakaan ei ollut paha. Kuljetuksen järjestämisessä oli pieniä mutkia, mutta sekin järjestyi lopulta. Kiitos kaikille järjestämiseen osallistuneille!

Katto pitää vielä tehdä, mutta siihen on onneksi sukulaisia lupautunut.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Auringonkukkakokeilu

Ei ihan vielä auringonkukkapelto, mutta paremmin onnistui kuin mitä ososuhteisiin nähden uskalsin odottaa. Alkukesä oli kuiva, joten silloin kastelin. Kaksi kertaa olen lannoittanut, ja kerran ovat kalkkia saaneet (itse asiassa kalkkikin löytyi Fritzin ladosta, ja oli aika reilu määrä).

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Muuta kesäkivaa

• 

• 

• 

• 

• 

Yksi suin toinen vieras

• 

• 

Yksi suin toinen kesämyrsky

Heinätyöt

• 

• 

Parkkitilan laajentaminen

• 

• 

• 

• 

Kaikki nuo kauniit kesäyöt