Vastamuuttanut - Pieni talo Fjärdenillä

Share on

Havaintoja ensimmäiseltä kuukaudelta

Follow on

Puolitoista kuukautta takana uudessa kodissa, ja mitähän havaintoja tässä vaiheessa on kertynyt? Ainakin se, että sekä paikan valinta että talon valinta osuivat nappiin. Kuten jossain aikaisemminkin olen maininnut, niin Fjärdenillä on joku magia, joka rauhoittaa mieltä. Monta iltaa, kun olen istahtanut sohvalle katsomaan TV:tä, en olekaan edes TV:tä avannut, vaan olen jäänyt vain katsomaan ikkunasta ulos. Fjärdenillähän ei oikeastaan tapahdu mitään. Siellä näkyy lintuja, jokunen traktori ja joskus jäniksiä tai jopa kettu. Silti Fjärdeniä voi katsella tuntikausia.

Toinen havainto on se, että jos tuulee, niin Fjärdenillä sen tietää. Viimeistään kun astuu ovesta ulos, mutta myös sisällä sen huomaa siitä, että tuuli kuuluu keittiön liesituulettimessa. Sain tietää, että on mahdollista asentaa ns. perhospellin, jotta tuuli ei pääse tuulettimen sisään. Sellaisen aion hankkia kyllä.

Talon valintaan olen edelleen tyytyväinen. Koko ja huoneiden määrä on just sopiva yhdelle, tai mahdollisesti kahdelle henkilölle (jos tulevat hyvin toimeen keskenään 😊). On tässä sellaista, jota tekisin itse toisella tavalla. Esimerkiksi kylpyhuoneen suunnittelisin toisin. Ottaisin siihen myös ikkunan, se on olemassa lisävalintana kyllä. Myös eteiseen ottaisin lisäikkunan. Tykkään valosta.

Poistoilmalämpöpumppu on kylpyhuoneen yhteydessä, turhan lähellä olohuonetta ja yhtä makuuhuonetta. Sen siirtäisin kyllä mielelläni ihan erilliseen tekniseen tilaan. Ei se kovaa ääntä pidä, mutta joskus sen huomaa.

Kevät on toisaalta ihanaa muuttoaikaa, mutta toisaalta silloin on niin paljon mitä haluaisi tehdä myös pihalla. Syksy tai talvi voivat olla siinä mielessä parempia, että silloin saa keskittyä talon sisäpuolen laittamiseen ensimmäiset kuukaudet, ja sitten vasta ruveta puuhaamaan ulkona.
Elämä on työllistänyt useammalla tasolla muuton jälkeen, joten kovin suuria sisustus- tai muita projekteja en ole ehtinyt vielä toteuttaa. Kaikki kiva on siis vielä edessä.
Odotan kesälomaa, kun saan sukeltaa uudenlaiseen luovaan aaltoon.

Kalustaminen

Talo on vielä aikalailla puolikalustettu. Mutta yhteen esineeseen olen erittäin tyytyväinen: keittiönpöytään. Tämä on lapsuudenkotiini 70-luvulla ostettu mäntypöytä, joka on ollut siskoni mökillä. Heille se oli liian iso, ja kun hän tarjosi sitä minulle, muistin vain vanhan, kellertuneen pöydän. Vasta kun olin käynyt koko internetin läpi sopivan mallin etsinnässä, ymmärsin että malli on kyllä juuri sitä mitä haen. Siispä Börje Skata Puusepänpalvelun kautta faceliftiin, ja pöytä on kuin uusi. Olen niin tyytyväinen! Onneksi on jääräpäinen sisko, sukuvika ehkä.
Pinnatuolit ostin verkkokaupasta, piste in päälle!

Sauna

Sauna oli muuten valmis, mutta pintakäsittely ei kuulu toimitukseen. Ajattelin, että sen teen parissa tunnissa joku ilta. Meni viisi iltaa 🙂 Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen. Tuo istuinalusta, joka näkyy ensimmäisessä kuvassa, on muuttolahja talontoimittajalta, kiva ele.

Värin valinta

Talon väri piti ilmoittaa jo rakennuslupahakemuksessa. Tein valinnan silloin vähän hätiköidysti, ja nyt kun näin värin ”livenä” värikaupassa, ensimmäinen reaktio oli ”voi ei, emmä tuota halua”. Teinpä siis rundin muutaman värikokeilun kautta, ja kuinkas ollakaan, päädyin takaisin ensimmäiseen, eli rakennuslupahakemuksessa ilmoitettuun väriin. Haikara on sävyn nimi. On muuten jännää, miten sama väri näyttää eri valoissa erilaiselta.

Talon maalaaminen on seuraava vaihe taloprojektissani, mutta ainakin on sävy nyt varmistunut.

Fritzin lato

Tonttikaupan päälle tuli vanha lato, josta monta kertaa olen ajatellut, että helpommalla olisin päässyt kun sitä ei olisi ollut. Se oli niin huonossa kunnossa, että sen säilyttäminen ei ollut vaihtoehtona. Suunnitelma oli, että se olisi ollut pois purettuna jo ennenkuin talon kaivuutyöt alkoivat, mutta se suunnitelma ei toteutunut. Joitakin pieniä osia meni ”hyväntekeväisyyteen” jo keväällä, mutta suurin osa makasi rumana kasana talon vieressä vielä muuttoni jälkeen (ja osa makaa kyllä vieläkin). Kun rupesin siivoamaan, keksin kuitenkin käyttöä materiaalille sitä mukaa, kun sitä irtosi. Saas nähdä, käykö Fritzin ladon kanssa samalla tavalla kuin ruotsinkielisen ”Bonden och kråkan” -lastenlaulussa käy maanviljelijän metsästämän variksen kanssa (sitä katsotaan ensiksi täysin turhaksi saaliksi, mutta loppujen lopuksi jokaiselle osalle löytyy käyttöä. Esimerkiksi nahka riitti 18:aan kenkäpariin, ja nokasta tuli kirkon torni).

Kissat

Yksi iso jännitysmomentti muutossa oli kissat. Sopeutuisivatko he uuteen kotiin? Ne ovat molemmat ikänsä asuneet maalla, eli kulkevat ulkona, ja vanha koti on vain parin kilometrin päässä. Netistä luin, että 1-2 viikkoa pitäisi pitää ne sisällä muuton jälkeen, jotta kotiutuvat. Ajattelin, että saan olla onnellinen jos yhden vuorokauden kestävät (tai minä kestän). Yllättävän hyvin meni. Kahdeksan vuorokautta olivat sisällä, ihmettelemässä mitä tapahtuu. Tyra pelkäsi liesituulettimesta tulevaa (tuulen aiheuttamaa) ääntä, ja makasi kyllä peiton alla ensimmäiset kolme päivää. Sitten uteliaisuus voitti, ja hänkin rupesi tutkimaan paikkoja. Toffe kyllästyi joskus siinä viiden päivän paikeilla, ja osoitti tyytymättömyytään käyttämällä vessana muutakin kuin hiekkalaatikko. Kahdeksantena päivänä pääsivät ulos, ja jännitti kyllä, että karkaavatko. Eivät karanneet! Ovat olleet kuin kotona alusta saakka. Olen tästä niin onnellinen!

Matkalla uuteen kotiin. Tyra ei viihtynyt häkissä.

Auringonkukkia vai nurmikko?

En ole kovin innostunut nurmikosta, ja antaakseni itselleni lisäaikaa miettiä lopullista ratkaisua, päätin tänä ensimmäisenä kesänä kylvätä auringonkukkia. Saa nähdä miten käy. Olosuhteet ovat kyllä jotain aivan muuta kuin mitä auringonkukat vaatisivat (”runsasmultainen ja ravinteikas maaperä…”), mutta aina voi yrittää. Ja ovat itäneet 🙂 Jatkoa seuraa.

Viljely

Päätyterassin edessä olevaan alueeseen päätin tehdä vihannesmaan. Siihen hankin ”oikeata” ruokamultaa. Voin kertoa, että noidannuoli ja mullan siirtäminen kottiskärryillä ei ole hyvä yhdistelmä 🙂